Koulut verkostotyötä oppimassa

Miten hyödynnämme koulun ulkopuolista osaamista ja verkostoja? Miten koulun oppimisympäristöä kehitetään? Näitä kysymyksiä pohtivat koillisen alueen aluepäällikkö Ulla-Maija Vähäsarja ja alueen rehtorit syksyllä 2016 käynnistyneessä kolmivuotisessa hankkeessa oppimisympäristöjen kehittämiseksi. Hankkeessa halutaan oppia uudenlaisia tapoja tehdä kehittämistyötä ja yhdeksi opiskeltavaksi kehittämisen välineeksi valittiin verkostotyö. Se sopii kehittämistyön välineeksi erityisesti muuttuneisiin tilanteisiin, joissa pitää luoda jotain uutta, eikä valmiita ratkaisuja ole tarjolla. Uusien ratkaisujen lisäksi verkostotyö tuo parhaimmillaan koululle lisää resurssia ja voimavaroja, joita se voi hyödyntää lasten ja nuorten oppimisen ja kasvun tukena.

Oppilaiden on saatava kokemuksia verkostoyhteistyöstä

Opetussuunnitelmassa on uudella tavalla otettu kantaa koulun verkostotyöhön. Siinä määritellään muun muassa, että koulun tulee huolehtia siitä, että oppilaat saavat kokemuksia toiminnasta erilaisissa verkostoissa. Opetussuunnitelma mainitsee myös useita eri verkostokumppaneita, joiden kanssa yhteistyön tekeminen tukee koulun kasvatustehtävää ja lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta. Näistä tärkeimpiä ovat huoltajat. Koulun tehtävänä on myös tukea huoltajien keskinäistä verkostoitumista.

Oppimisympäristöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa on oleellista solmia yhteyksiä eri toimijoiden ja organisaatioiden välille. Yhteistyötä voidaan tehdä vaikkapa nuorisotalon, kirjaston, kulttuurikeskuksen, seurakunnan, järjestön, urheilutalon tai vanhusten palvelutalon kanssa – listaa voi jatkaa loputtomiin.

Verkostotyössä keskeistä on tuntea, luottaa ja sitoutua

Syksyllä koillisen alueen kouluista osallistui 35 opettajaa Oppimisympäristöjen kehittäminen verkostotyönä -koulutukseen, jossa olin kouluttajana yhdessä verkostotyön tutkija Timo Järvensivun kanssa. Koulutuksessa etsittiin sellaisia koulun arjen kehittämistarpeita, joissa kannattaisi hyödyntää verkostotyötä ja kartoitettiin koulun tärkeitä verkostokumppaneita. Samalla myös tutustuttiin verkostotyön keskeisiin elementteihin tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen ja erilaisiin menetelmiin, joilla näitä voidaan verkostossa edistää.

Kaikki mukana olleet opettajat totesivat hetken asiaa pohdittuaan, että omalla koululla onkin jo varsin kattava verkosto alueen toimijoita. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi seurakunta, nuorisotalo, paikalliset järjestötoimijat ja urheiluseurat. Se, millä tavalla koulu on hyödyntänyt näitä verkostoja, vaihtelee sen sijaan suuresti.

Esimerkkejä koulujen verkostotyön kehittämisestä

Koulutuksessa mukana olleet koulut valitsivat itse oman kehittämistyönsä aiheen. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Hiidenkiven peruskoulu valitsi verkostotyönsä aiheeksi ilmiöoppimisen. He pohtivat keitä kaikkia toimijoita voisi kutsua mukaan koulun ilmiöoppimisen kehittämiseen ja järjestivät ensimmäisen tapaamisen marraskuussa. Tavoitteena oli rakentaa kullekin ilmiölle sopivia verkostoja koulua ympäröivistä ja kaukaisemmistakin kumppaneista. Ideana oli, että opettajien aikaa säästyisi jatkossa, kun verkostoa on jo valmiina.
  • Puistolan peruskoulussa lähdettiin pohtimaan, miten koulun monikulttuurisuutta tuettaisiin verkostotyönä. Opettajat keskustelivat oppilaskunnan hallituksen kanssa arjen rasismista ja syrjinnästä ja saivatkin monipuolisemman kuvan siitä, mitä se oppilaiden arjessa on. Samalle he ideoivat yhdessä oppilaiden kanssa verkostokumppaneita.
  • Tapanilan ala-asteen koulussa opettajat huomasivat, että alueelliselle erityisopettajien verkostolle olisi tarvetta. He lähtivät kehittämään verkoston rakenteita ja toimintaa eteenpäin.
  • Malmin peruskoulussa pohdittiin, miten Malmin peruskoulun imagoa saataisiin parannettua niin, että mahdollisimman moni oppilas valitsisi oman alueensa lähikoulun. Syksyllä järjestettiin Malmin markkinat, jonka järjestämisestä suurimman vastuun ottivat vanhempainyhdistys ja luokkatoimikunnat. Marraskuussa kokoontuivat vanhempainyhdistys, Malmin nuorisotalo, oppilaskunnan hallitus sekä johtoryhmä yhteiseen verkostotapaamiseen. Tapaamisesta virisi idea harrastemessuista, jossa lähialueen toimijat yhdessä oppilaiden kanssa esittelevät oppilaille Malmin vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Harrastemessut toteutetaan huhtikuussa Malmin nuorisotalolla.
  • Suutarinkylän peruskoulussa on yhdessä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa kehitetty uudenlaista kodin ja koulun yhteistyötä. Oppilaat ovat tehneet erilaisia kokeiluja ja kutsuneet mm. vanhempia mukaan koulun taito- ja taideaineiden tunneille.

Verkostotyölle varattava aikaa

Verkostotyö opittiinkin näkemään uudella tavalla asiana, jolle on tärkeää varata koulun ja opettajan arjessa aikaa. Onkin tärkeää, että koulu on huomannut resursoida verkostotyölle aikaa niin, että opettajien on mahdollista kutsua koolle verkostoja tai osallistua itse niiden toimintaan.

Koulujen kanssa halutaan tehdä verkostotyötä. Monet opettajat huomasivat ilahtuneena, että useat koulun verkostotapaamiseen kutsumat henkilöt tulivat paikalle ja antoivat innostuneesti omaa osaamistaan ja aikaansa verkoston käyttöön oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi. Tämä oli varmasti verkostokoulutuksen keskeisimpiä oivalluksia ja osoitti myös sen, että verkostotyön osaamiselle koulussa on tilausta ja tarvetta.

Tavoitteena on luoda koilliselle alueelle toimiva verkostotyön asiantuntijoiden opettajaverkosto, jonka työtä tuetaan jatkokoulutuksilla ja tapaamisilla. Kolmen vuoden päästä koulut hyödyntävät aktiivisesti verkostotyön mahdollisuuksia.

 

Kirsi Verkka
opetuskonsultti
perusopetuslinja

 

 

 

 

Lisätietoa aiheesta Helsingin opetusviraston tuottamassa videomateriaalissa Verkostotyön edistäminen kouluissa

Tallennettu kategorioihin Yhteistyö | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Koulut verkostotyötä oppimassa

Henkilökohtaista ohjausta ei voi digitalisoida

9.-luokkalaisten peruskoulu on loppusuoralla. Käsillä on valtakunnallinen yhteishaku. Aloitin opinto-ohjaajana 2007, jolloin toisen asteen yhteishaku oli muuttumassa paperisesta sähköiseksi. Tämän jälkeen muutostahti on vaan kiihtynyt ja sähköinen hakumaailma, niin opiskelupaikan kuin työpaikankin, on arkipäivää. Fokuksessa on kuitenkin ihminen hakujärjestelmien takana.

Näen opinto-ohjaajan työn mahdollistajana. Jokaisessa ihmisessä on aidot vahvuudet ja mahdollisuudet. Opinto-ohjaajan yksi keskeinen tehtävä on mielestäni olla tukena oppilaan vahvuuksien tunnistamisessa: tehdä näkyväksi se, mitä nuori ei ehkä vielä näe. Opon työ on edelleen rinnalla kulkemista ja kannustamista, vaikka pirstaleisuus ja epävarmuus ovatkin vahvasti tätä päivää.

Kiihtyvässä elämänmenossa yksilöllisen ohjauksen tarve on lisääntynyt niin peruskoulussa kuin toisellakin asteella. Tämä voi liittyä myös yleisesti kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen, jotka näen opinto-ohjaajan työn arvoperustassa tärkeänä. Tavoitteeni on myös kannustaa nuoria uskomaan omaan juttuun, omaan valoon ja ainutkertaisuuteen. Mitä enemmän yhteiskunta ja koulumaailma digitalisoituu, sitä aidommaksi yritän ihmisen kohtaamisen ja vuorovaikutustilanteen henkilökohtaisessa ohjauksessa luoda. Sitä ei voi korvata millään.

Kun vääriä valintoja ei ole

Entäs jos valitsen väärin? Tätä kysymystä nuoret kuumeisesti pyörittelevät. Kerron, että entäs jos vääriä valintoja ei ole. On vain valintoja. Ja erilaisia vaihtoehtoja. Valintojen tekemistä voi harjoitella esimerkiksi kyseenalaistamalla ja tiedostamalla rajoittavia uskomuksia itsestään, oikeanlaisesta elämästä ja ammateista.

Nuoret ovat tänä päivänä melko konservatiivisia, myös ammatinvalinnassaan. Kymmenisen vuotta sitten haaveiltiin huippukokin, sisustussuunnittelijan ja julkkiksen ammateista. Tänä päivänä opettaja, poliisi ja psykologi ovat suosikkiammattien joukossa. Toisaalta myös luovat työt, kuten esimerkiksi pelisuunnittelija ja tubettaja, kiinnostavat. Nuoret pohtivat, tuoko ammatinvalinta hyvän ansion tai viihdynkö töissä.

Omien vahvuuksien tunnistaminen tärkeää

Nuoret ovat fiksuja ja joskus liiankin vaativia itseään kohtaan. Koulussa on turvallista opetella työnhakua, sosiaalisia tilanteita, tunnetaitoja ja omien vahvuuksien tunnistamista. Itse pidän näitä elämäntaitoja tärkeimpinä koulussa opeteltavina taitoina.

Meilahden yläasteella kuluvan lukuvuoden teemana on positiivinen pedagogiikka ja omat luonteenvahvuudet. Jokainen opettaja ja oppilas on tehnyt VIA-luonteenvahvuustestin, jonka tuloksia hyödynnetään opetuksessa ja itsearvioinnissa.

Suomen koulutusjärjestelmän joustavuus ja jatkuvat työelämän muutokset heijastuvat opinto-ohjaukseen. Individualistinen elämäntapa näkyy nuorten maailmassa ja uskomuksissa; millainen on hyvä elämäntapa tai ammatti. Tavoitteenani on myös herätellä nuoria miettimään mahdollisia uskomuksia ammateista: mitkä ovat totta ja mitkä ei. Nuori, jonka perheessä on puutetta rahasta, voi ehkä olla kiinnostunut juuri ammateista, joissa on korkea ansiotaso. Oikeiden motiivien herättely on jokapäiväistä ja haastavaa työtä. Opinto-ohjaajan työ on kyllä ihan mahtava työ, kun saa olla mukana elämän tärkeissä valinnoissa! Motivaatiota ja unelmia tarvitaan. Ja sitä kovaa työtä ja sitkeyttä.

Niina Takaneva
opinto-ohjaaja
Meilahden yläasteen koulu

Tallennettu kategorioihin Siirtymävaihe | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Henkilökohtaista ohjausta ei voi digitalisoida

Virtuaalitodellisuutta on kokeiltu opetuskäytössä Vuosaaren peruskoulussa

Kuvittele matkaavasi ajassa ja paikoissa, jotka tuntuvat täysin todellisilta, vaikka kaikki on luotu tietokonegrafiikoin. Voit seikkailla galakseissa tutkien planeettoja ja leikkiä niillä kuin palloilla liikuntatunnilla, vaipua merenpohjaan uiden uskomattomien otusten joukossa, piirtää ilmaan kolmiulotteisesti mitä moninaisimpia kuvioita tai matkata virtuaalisesti pitkin maailmaa kaupunkeja ja nähtävyyksiä katsellen poistumatta tietokoneesi ääreltä. Tätä ovat digitaaliset virtuaaliympäristöt jo nyt. Koko ryhmän koettavaksi soveltuvat virtuaaliympäristöt ovat vielä kustannustensa vuoksi koulujen ulottumattomissa, mutta yksittäisten laitteidenkin avulla voidaan kuitenkin saavuttaa paljon aidosti uusia oppimiskokonaisuuksia. Hankerahoituksen kautta saatujen laitteistojen ja teknisen kehityksen myötä meille avautui mahdollisuus lähteä kokeilemaan ja kehittämään virtuaalitodellisuuden opetuskäyttöä Vuosaaren peruskoulussa.

Mikä virtuaalitodellisuus siis on?

Virtuaalitodellisuus koostuu monesta eri osakäsitteestä, eikä selkeää rajanvetoa voi aina tehdä. Yläkäsite virtuaalinen todellisuus (VR) mielletään koko näkökentän peittävänä tietoteknisesti tuotettuna sisältönä. Opetuskäytössä hyödyllistä on myös tutustua lisätyn todellisuuden (AR = Augmented Reality) mahdollisuuksiin, jota olemme koulullamme hyödyntäneet Arilyn-alustan kanssa luoden reaalimaailman tuotokseen mobiililaitteella avautuvaa digitaalista sisältöä. Näin päästää sekoitettuun todellisuuteen (MR = Mixed Reality), jossa yhdistellään luontevasti eri elementtejä.

Käytännön sovellusten kautta asian ymmärtää helpommin: otetaan joulukortti. Ihan tavallinen pahvinen A5-kokoinen talviaiheinen kuva, jonka oppilaat ovat valmistaneet. Tähän kuvaan yhdistetään AR-sovelluksella jokin digitaalinen sisältö, kuten koulumme joulukortissa medialinjaluokkalaisten tuottama esitys. Green screen -seinää vasten videokuvattu esitys saadaan leikattua ohjelmallisesti irti ja siirrettyä aukeamaan valitusta joulukorttikuvasta, kun se katsotaan mobiililaitteen sovelluksen läpi. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta sitä se ei ole. Uutta ja ihmeellistä kyllä.

 

 

 

 

 

 

VR-laseilla matkalle digitaalisiin ulottuvuuksiin

Halvin ja helpoin tapa päästä kokemaan uusia ulottuvuuksia näkökentässään on ostaa yksinkertaiset mobiililaitteille tarkoitetut VR-lasit. Käyttö perustuu matkapuhelimiin tai pieniin tabletteihin, joissa on gyroskooppisensori eli asennontunnistin. Kännykälle ladataan sovellus tai sisältöä, jota katsellaan lasien läpi stereokuvana. Todella upeaan digitaaliseen kokemukseen tarvitaan tietokoneeseen kytketyt virtuaalilasit, jotka peittävät koko näkökentän, eikä mitään läpinäkyvyyttä todelliseen maailmaan synny. Sovelluksen äänet ohjataan käyttäjän mieleen kuulokkein, joka osaltaan lisää todentuntuisuutta. Laitteisto toimii lasien osalta langallisesti, jolloin käyttäjän liikkumista rajaa johdon pituus.

Sisältöjä palveluihin ja eri laitealustoille tuotetaan jatkuvasti, ovathan koulullemme ostetut HTC Vive -lasitkin olleet markkinoilla vasta reilun puolisen vuotta. Suosituimpia sovelluksia ovat olleet Google Tilt Brush, Universe Sandbox2 ja Google Earth VR. Myös muuta ohjelmistotarjontaa julkaistaan yhä kiihtyvällä tahdilla, joiden avulla oppilaan voi viedä kiertokäynneillä maailman museoihin tai kokemaan ajastetun kuvauksen (timelapse) tietyssä ympäristössä.

Omaa MR-materiaalia voi helpoimmin tuottaa koko ympäristön kuvaavalla 360 asteen kameralla, joka tallentaa joko staattista kaksiulotteista kuvaa tai videokuvaa. Oppilas ottaa vaikkapa retkelle tai pidemmälle matkalleen kameran mukaan, kuvaa ympäristöään ja näyttää koko ryhmälle tuotoksensa mobiili-VR-laseilla. Kuvatun materiaalin voi upottaa esim. Facebook- tai Youtube-sovelluksiin, jolloin niitä voi katsella joka kuvakulmasta laitetta kääntelemällä. Opetusmateriaaliksi kuvat muuntuvat vaikkapa ThingLink-sovelluksella. Sillä tuodaan sisältöön interaktiivisia hotspot-pisteitä, joista avautuu uutta tietoa kyseisestä kohteesta.

Lisää aiheesta Vuosaaren peruskoulun Youtube-kanavalla:

Interaktiivinen 3D-piirustusohjelma virtuaalimaailmassa 
VR-lasit kännykälle 
Älykkäät ympäristöt – koodilla koulu haltuun -hankkeen verkkosivut

Jesse Jarva
teknisen työn opettaja
Vuosaaren peruskoulu

 

 

 

 

kuvat: Jesse Jarva
piirros: Satu Gozens

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Virtuaalitodellisuutta on kokeiltu opetuskäytössä Vuosaaren peruskoulussa