Yksilöllisesti räätälöityä ohjausta ja opetusta koulupudokkaalle

Helsingissä viime lukuvuonna 98 prosenttia ikäluokasta sai peruskoulun päätökseen. Niitäkin oppilaita löytyy, joiden koulupolku katkeaa koulun järjestämistä tukitoimista huolimatta. Syitä on monia ja ne ovat aina yksilöllisiä. Näitä oppilaita, Helsingin kaupungin koulujen vuosiluokkien 7-9 koulupudokkaita,  on kyetty auttamaan ns. OTE-työparitoiminnan keinoin. Malli on kehitetty hanketyönä yhdessä perusopetuksen sekä sosiaali- ja terveysviraston kesken.

ote-kuvituskuva_lev600OTE-malli on palvelua, jossa nimetty työpari ottaa oppilaan koulu- ja elämäntilanteen ongelmat keskitetysti työn alle ja toimii rinnalla kulkijana kriisijakson yli tarjoten ohjausta ja opetusta. Kuten kaikessa auttamis- ja sosiaalityössä, on OTE-työparinkin tehtävänä tehdä itsestään tarpeeton – auttaa oppilas takaisin omille siivilleen sekä perhettä tukemalla luoda puitteet strukturoidulle koulunkäynnille. Oppilaan oma koulu ei kuitenkaan voi pestä käsiään ja ulkoistaa lasta OTE-työparin hoidettavaksi. Koulun aikuisten tehtävänä on kertoa oppilaalle: ”Hei, tule takaisin tähän meidän ryhmään! Mitä me voisimme tehdä, että sinun olisi mahdollista palata tänne ja tehdä asioita meidän kanssa?”

Tavoitteena on niveltää
oppilas takaisin ryhmämuotoisen opetuksen jäseneksi

Malli käsittää viisi erityisopettaja–ohjaaja-työparia. Mallissa yksi opettaja opettaa tietyn kouluryppään ryhmämuotoisesta koulunkäynnistä syrjäytyneitä lapsia työparinaan sosiaali- ja terveysvirastossa työskentelevä ohjaaja. Ohjaajan työnä on toteuttaa ja koordinoida oppilaan ja perheen tarvitsema tuki. Työskentelyn tavoitteena on niveltää oppilas takaisin ryhmämuotoisen opetuksen jäseneksi. Yhdeksäsluokkalaisten osalta tavoitteena on peruskoulun päättötodistuksen suorittaminen sekä mielekkääseen jatko-opintopaikkaan kiinnittyminen.

OTE-toiminnan piirissä oli viime lukuvuoden 2015–2016 yhteensä 75 lasta. Määrä väheni edellisestä lukuvuodesta 2014–2015 yhteensä kymmenellä oppilaalla. Kahtena peräkkäisenä lukuvuonna 65 prosenttia mukana olleista yhdeksäsluokkalaisista sai peruskoulun päättötodistuksen. Oppilaat, joiden osalta tämä tavoite ei toteutunut, ohjattiin muiden jatkopalvelujen piiriin. Muutamat heistä suorittavat puuttuvat kurssit ”ylivuotisina” OTE-oppilaina seuraavana lukuvuonna.

Haastavinta ei ole saada oppilasta motivoitumaan koulun käyntiin. Haastavinta ei ole luoda tahtotilaa, että tällainen työparitoiminta on tärkeää ja tuloksellista. Haastavinta on se, mikä on kaikessa hanketyössä se vaikein asia, eli ujuttaa malli osaksi perusrakennetta. Toiminta vaatii toteutuakseen myös resurssoinnin, joka maksaa itsensä yhteiskunnalle takaisin vasta vuosien kuluttua.

henrik-laine-2015-lev450Henrik Laine
projektisuunnittelija
perusopetuslinja

Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Yksilöllisesti räätälöityä ohjausta ja opetusta koulupudokkaalle

Kenellä on oikeus vaikuttaa digiteknologian käyttöön koulussa?

Viimeiset parikymmentä vuotta ajankohtaisessa keskustelussa on pohdittu, miten digitaalinen teknologia pitäisi tuoda kouluun. Ei siis mikään aivan uusi puheenaihe, mutta asiassa ei ole silti löydetty toimivia vastauksia. Fiksuja ratkaisuja odotellessa osa opettajista käyttää hienosti ja pedagogisesti mielekkäästi erilaisia teknologian apuvälineitä, suurempi osa käyttää mutta vaihdellen ja sitten pieni osa vastustaa eikä käytä digiteknologiaa luokassa.

kannelmaen-peruskoulu-5856_lowres_jefunnegimpel

Kuva: Jefunne Gimpel

Vaikka koulujen välillä on suuria eroja siinä, miten digiteknologia on otettu käyttöön, ei kuitenkaan ole vielä(kään) selkeitä malleja siitä, mitä yksittäisen koulun pitäisi tehdä, miten edetä ja mitä tavoitella.

Larry Cuban kirjoitti vuosituhannen vaihteessa koulujen kahdenlaisista strategisista vaihtoehdoista: Koulussa sovitaan yhteisesti, miten digiteknologia kannattaa ottaa omassa koulussa käyttöön, millaisiin pedagogisiin ongelmiin tai haasteisiin sitä hyödynnetään − ja tietysti, kuka tekee, mitä ja koska. Nämä koulut onnistuvat ja saavat digiteknologiasta apuvälineen kehittää pedagogiikkaa. Toinen, yleisempi ratkaisu on ottaa digiteknologia kouluun, kun se ylemmiltä hallinnon tahoilta annetaan ja määrätään. Tällöin koulu on kuin ajopuu, ja tuloksena on joskus hyviä käytäntöjä, joskus vähemmän innostavia käytäntöjä ja usein pedagogisesti vähemmän inspiroivia käytäntöjä.

Tavoitteena siis voisi olla, että kouluissa toteutetaan tavoitteenasettelu ja yhteisesti sovitaan, miten edetään ja seurataan toteutumista. Tällaisia kouluja on, Helsingissäkin, ja niissä päästään hyviin tuloksiin.

Entä jos koulussa ei tällaista keskustelua käydä? Miten toteutetaan esimerkiksi opetussuunnitelman mukaista pedagogiikkaa ja ylipäänsä huolehditaan siitä, että kaikilla oppilailla ja opiskelijoilla on mahdollisuus oppia käyttämään digiteknologiaa oppimisen ja ajattelun välineenä?

Uusia aloitteita on voitava tehdä,
myös kouluhallintoon

Odotellaanko, kunnes koulut ja opettajat siirtyvät digiteknologian käyttäjiksi? Näin Suomessa on tehty tähän asti: yritetään hyvällä, kannustamisella, koulutuksella. Tulokset eivät kuitenkaan ole kovin lupaavia. Ymmärrän päättäjiä, että silloin tulee kiusaus sanella, mitä tehdään ja miten. Suomessa on esimerkki tällaisesta. Hyvin ylhäältä saneltu päätös siirtyä sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin on digitalisoinut lukioita enemmän kuin mikään aikaisempi, pehmeämpi vaikuttamisen keino. Maailmalta tiedetään, että esimerkiksi Englannissa tietotekniikan aktiivinen käyttö opetuksen ja oppimisen välineenä alkoi toteutua, kun se otettiin yhdeksi koulun arvioinnin kohteeksi.

Mielestäni koulutuksen järjestäjille ei ole vain oikeus vaan velvollisuus huolehtia siitä, että opetus on tarkoituksenmukaista. Uusia aloitteita on voitava tehdä, myös kouluhallinnon. Digitaalisuuden fiksu käyttö on kouluväen yhteinen kehittämiskohde, ja sitä yhteistyötä pitäisi eri tasojen toteuttaa. Meneillään olevassa digiloikassa on ulkopuolisen silmin hyvä innostus, eikä sitä pidä tappaa riitaan jostakin yksittäisen teknologian käytöstä.

liisa_ilomaki_web_lev300

Liisa Ilomäki
Kasvatustieteiden tohtori, tutkija
Helsingin yliopisto

Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kenellä on oikeus vaikuttaa digiteknologian käyttöön koulussa?

Koulujen sisäilmakyselyssä kuultiin oppilaita

Alkuvuonna Helsingin eteläisen ja keskisen alueen peruskouluissa selvitettiin koettua sisäilman laatua ja oireilua. Kyseessä on  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteinen hanke. Hankkeen kyselyllä kerättiin samalla vertailuaineistoa tuleville kyselyille ja selvitettiin lapsille suunnatun kyselyn toimivuutta.

Kyselyn tulosten mukaan oppilaiden kokemassa sisäilman laadussa ja oireilussa oli varsin vähän vaihtelua koulujen välillä. Vain muutamassa koulussa raportoitiin huonoa sisäilmaa tai oireita selvästi enemmän kuin muissa kouluissa. Osa näistä kouluista oli jo etukäteen tiedossa ja niissä on suunnitteilla peruskorjaus, osa vaatii lisäselvityksiä tarvittavista toimenpiteistä. Huono sisäilma voi johtua hyvin monista tekijöistä ja ratkaisut voivat parhaimmillaan olla teknisesti hyvinkin yksinkertaisia.

edu_naulakko_rhinoceros_web

Kuva: Mari Thorin, Rhinoceros

Poikkeuksellista nyt tehdyssä selvityksessä on se, että kysely tehtiin samaan aikaan kaikissa alueen 21 peruskoulussa, ei pelkästään kouluissa, joissa epäillään sisäilmaongelmia. Kyselyn täyttivät oppilaat itse ja vastaukset saatiin kattavasti valtaosasta kouluja. Tämä antaa hyvän pohjan tulosten tulkinnalle.

Sisäilmakyselyn tavoite on antaa vertailukelpoista tietoa siitä, miten yleistä huonoksi koettu sisäilma tai oireilu kouluissa on. Kyselyllä voidaan selvittää, onko esimerkiksi hengitystieoireilu tai huonoksi koettu sisäilma tavallista yleisempää tietyssä koulussa verrattuna muihin kouluihin. Suomessa ei kuitenkaan vielä ole hyviä vertailuaineistoja oppilaille. Tässä selvityksessä on poikkeuksellinen mahdollisuus verrata kaikkia tietyn alueen kouluja toisiinsa.

Sisäilmassa on monia epäpuhtauksia, jotka saattavat aiheuttaa ihmisille pääasiallisesti ohimenevää hengitysteiden ja limakalvojen ärsytystä sekä väsymystä ja päänsärkyä.  Kyselyt voivat antaa viitteitä ongelmien syystä, esimerkiksi riittämättömästä ilmanvaihdosta tai epämukavasta lämpötilasta. Minkään kyselyn perusteella ei valitettavasti kuitenkaan voida päätellä, mikä sisäilman epäpuhtaus ongelmia aiheuttaa, vaan siihen tarvitaan rakennusteknisiä selvityksiä.

Tulkittaessa kyselyjen tuloksia on muistettava, että ihminen on monimutkainen psykofyysinen kokonaisuus. Niinpä raportoituun sisäilman laatuun ja oireiluun vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin sisäilman epäpuhtaudet. Kyselylomakkeella annettu vastaus oireilusta tai sisäilman laadusta on lopputulema monimutkaisesta tapahtumaketjusta, johon vaikuttaa monet tekijät, myös omat sekä lähipiirin käsitykset sisäilman riskeistä. Tämä korostuu tilanteissa, joissa on huolta koulun sisäilman laadusta.

Suomessa sisäilmakyselyt on tyypillisesti suunnattu alakouluissa vanhemmille. Aiemmat tuloksemme osoittavat, että kolmannelta luokalta ylöspäin oppilaat pystyvät antamaan yhtä hyvää, jos ei parempaa, tietoa kokemastaan sisäilman laadusta ja oireista kuin vanhempansa. Ratkaisevan tärkeää tulosten tulkinnan kannalta on, että koulussa täytettävällä kyselyllä saadaan kerättyä tiedot oppilaista paljon kattavammin kuin lähettämällä kysely vanhemmille.

Sisäilmaongelmien kokonaisarviointi tulee aina tehdä yhdessä kuntotutkijoiden, sisäilma-asiantuntijoiden ja muiden ammattilaisten kanssa. Sisäilmakyselyt oppilaille ovat kuitenkin merkittävä uusi työkalu työssä, jonka tavoitteena on turvallinen ja terveyttä edistävä sisäilma.

juha-pekkanen-_web

Juha Pekkanen

sari-ung_lanki-ja-jussi-lampi

Sari Ung-Lanki ja Jussi Lampi

 

 

 

 

 

 

 

Juha Pekkanen,  LKT, professori
Kansanterveystieteen osasto, Helsingin Yliopisto
Asuinympäristö ja terveys yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Jussi Lampi, LL, asiantuntijalääkäri
Asuinympäristö ja terveys yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Sari Ung-Lanki, YTM, tutkija
Asuinympäristö ja terveys yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Tallennettu kategorioihin Yleinen, Yleinen, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Koulujen sisäilmakyselyssä kuultiin oppilaita