”Paras työkokeilupaikka ikinä!”

Kävelen aamulla rantabulevardia pitkin ja aurinko paistaa kauniisti. Saavun kilometrin kävelymatkan jälkeen suojaisaan Pikku Kallahden poukamaan Ullaksenpuistoon, jossa sijaitsee kaunis vanha museoviraston suojelema kalastajamökki Villa Ullas, rakas työpaikkani 16 vuoden ajalta.

Villa Ullas perustettiin vuonna 1995

Villa Ullas on Vuosaaren vanhimpia rakennuksia. Suutari Gustav Ulmanen ja hänen vaimonsa Maria Sjöblom, Sjökullan torpan tytär, asuttivat torppaa 1890–1905. Sitä sanottiinkin sittemmin Ullmanin torpaksi. Myöhemmin torppaa laajennettiin ja se toimi pitkään Waseniuksen suvun kesäasuntokäytössä.

Helsingin kaupunki osti torpan 1969 ja piti siinä useita eri vuokralaisia, viimeisenä niistä oli Talikkalan raittiusseura. Rakennus oli lopulta pahasti rappiolla ja kaupunki päätti peruskorjata sen. Helsingin kaupunki kunnosti rakennuksen yhdessä lastensuojelun piirissä olevien nuorten kanssa. Peruskorjaus valmistui 1995 ja silloin perustettiin Kahvila Villa Ullas. Sisällä on edelleen osin Ulmasen ja Waseniusten aikainen vanha interiööri komeine leivin- ja kaakeliuuneineen. Sosiaalivirasto perusti kahvilan lastensuojelun piirissä olevien nuorten työllistymisen edistämiseksi. Vuonna 2016 alusta joukkoomme siirtyi Kinaporin palvelukeskuksen kahvila Aleksis.

Uusia kollegoja Nuorten työpajoilta

Olen toiminut Villa Ullaksessa vuodesta 2001 alkaen työnjohtajana ja sittemmin vastaavana työnjohtajana. Vastaan sekä Villa Ullaksen, että Aleksiksen toiminnasta. Vuoden 2017 alusta Villa Ullas ja Aleksis siirtyivät organisaatiomuutosten kautta Stadin ammattiopiston Nuorten työpajojen joukkoon. Siirtymävaiheessa oli paljon erilaisia käytännön asioita, joita piti hioa opetusviraston kulttuurin mukaiseksi.

Olemme saaneet siirtymän myötä myös uusia kollegoja Nuorten työpajoilta ja saamme heiltä paljon hyviä kokemuksia ja ideoita. Olemmehan nyt samalaisten toimijoiden joukossa. Olen pannut merkille, että opetusvirastossa on paljon erilaisia henkilöstön koulutusmahdollisuuksia. Tammikuussa tuli minullekin tarjous Tiimimestari-koulutukseen Tiimiakatemialle, jossa samalla suorittaisin tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon. Aiheekseni valikoitui ”työkokeilu palvelutuotteena”. Saa nähdä mitä kaikkea kivaa ja uusia työkaluja tämä koulutus tuo tullessaan.

Kahvila työkaluna hyvään työkokeiluun

Meitä on Villa Ullaksessa lisäkseni kaksi työnjohtajaa ja kaksi palkkatukityössä olevaa kahvilanhoitajaa. Helsinkiläisille ensisijaisesti 16–24-vuotiaille työkokeilijoille on varattu kahdeksan paikkaa ja Stadin ammattioppilaitoksen työssäoppijoille on varattu yksi paikka. Aleksiksessa on yksi työnjohtaja, yksi palkkatukityöllistetty kahvilanhoitaja, kaksi työkokeilijaa tai toinen työssäoppija.

Meillä on myös kaksi työvalmentajaa, joiden tehtävänä on työkokeilun aikana kartoittaa nuoren jatkopolkua, jotta nuori ei jäisi tyhjän päälle työkokeilun jälkeen, oli se sitten opiskelupaikka, työ tai joku muu taho, josta nuori saa itselleen tukea itsenäistymiseen ja työllistymiseen.

Meidän kaikkien tehtävänä on vahvistaa nuorten sosiaalisia taitoja, itsetuntemusta, arjen asioiden hallintaa, elämänhallintaa ja opiskelu- ja työelämänvalmiuksia

Valmistamme Villa Ullaksessa joka päivä tuoretta pullaa, erilaisia juustokakkuja ja suolaisia piiraita. Teemme myös henkilökunnalle lounaan päivittäin. Aleksiksessa on vähän pienemmät keittiötilat, mutta kyllä sielläkin juustokakkuja ja suolaisia piiraita tehdään.

Nuoret viihtyvät hyvin Villa Ullaksessa

On niin ihana tulla aamulla töihin, kun nuoret tulevat iloisena keittelemään kahvia. Alamme jutustella Emilian kanssa kaikkea mukavaa aamuleipien täytön ja pullanpaiston lomassa. Kahvilahan täytyy saada auki kymmeneksi.

Emilialla on kaksi tutkintoa, merkonomin ja ravintola- ja cateringalan perustutkinto, mutta ei kuitenkaan ole työllistynyt alalle. Hän kertoo olleensa aiemmin kaupassa hyllyttäjänä ja, että ei päässyt tekemään mitään muuta mielekästä työtä. Emilia on ollut meillä työkokeilussa puoli vuotta ja koska kaikki on sujunut hyvin, niin palkkasimme hänet palkkatukityöhön vielä 8 kuukaudeksi. Näin hän saa jakaa oppejaan tuleville työkokeilijoille. Hänen unelmissaan on perustaa oma kahvila.

Myös Petteri on tullut aamuvuoroon ja yhtyy keskusteluun kertomalla, että tämä on paras työkokeilupaikka ikinä! Hän kertoo, että täällä on niin mukava olla, kun täällä on hyvä henki kaikkien kanssa ja aina saa apua ja ohjeita, kun on tarvinnut. Petteri on onnistunut saamaan sekä opiskelupaikan ravintola-alalle syksyllä että kesätyöpaikan.

Olen niin iloinen, tämä on juuri sitä mihin olemme pyrkineetkin! Nyt vain vahvistamme sitä mitä olemme tehneet oikein ja turhat asiat karsimme pois. Tähänhän pääsen oppisopimuskoulutuksessani paneutumaan.

Teemme myös yhteistyötä Stadin osaamiskeskuksen kanssa. Heiltä tulee kesäksi maahanmuuttajia Villa Ullakseen työkokeiluun mukanaan oma ohjaaja. Tarkoitus on, että he oppisivat suomen kieltä työn ohessa ja samalla valmistaisivat oman kulttuurinsa herkullisia leivonnaisia meille myyntiin.

Tuntuu, että nyt kun olemme osa pian aloittavaa kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa, sekä työntekijöillä että työkokeilijoilla on mahdollisuus saada parasta oppia ja luoda itselleen mukava ja tuottava tulevaisuus.

Aurinkoista ja innostavaa kevättä kaikille!

Sirpa Tamminen
vastaava työnjohtaja
Stadin ammattiopisto, Nuorten työpajat
Kahvila Villa Ullas ja Kahvila Aleksis

 

 

 

 

 

 

Lue lisää
Villa Ullas 
Kahvila Aleksis

Tallennettu kategorioihin Ammatillinen koulutus | Kommentit pois päältä artikkelissa ”Paras työkokeilupaikka ikinä!”

Oppikirja – uhka vai mahdollisuus?

Kuva: Jefunne Gimpel

Olen tehnyt lukion uskonnon oppikirjoja 20 vuotta ja näistä viimeiset kolme vuotta myös lukion psykologian materiaaleja. Näiden 20 vuoden aikana internet ja digitalisaatio ovat mullistaneet oppimateriaalit. Painetun kirjan rinnalle ovat tulleet sähköiset digikirjat omine lisämateriaaleineen. Paperisesta opettajan materiaalista on siirrytty muokattavaan sähköiseen materiaaliin. Niin opiskelijan kuin opettajankin materiaalit ovat rikastuneet erilaisilla linkeillä ja sähköisillä tehtävillä.

Olavi, 2 kuukautta, vierailee koulussa.

Viime vuosina on keskusteltu siitä, tarvitaanko paperista kirjaa enää lainkaan. Olisiko parempi siirtyä tyystin tietokoneen/tabletin ruudulta luettaviin materiaaleihin? Kuulostaa houkuttelevalta, ettei tarvitsisi enää raahata painavia kirjoja, ja että kaikki muistiinpanot, tehtävät, linkit ja tekstit olisivat löydettävissä yhdestä paikasta!

Erilaisia materiaaliratkaisuja rinnakkain

Sähköinen oppikirja ei kuitenkaan näytä olevan useimpien opiskelijoiden suosiossa. E-kirja koetaan raskaana lukea eikä sitä voi kierrättää. Hinta ei myöskään ole kovin kilpailukykyinen, koska arvonlisävero 24 % on vielä toistaiseksi yli kaksinkertainen paperikirjoihin nähden. Näitä palautteita kuultuani olen sitä mieltä, että on hyvä, jos sama materiaali on saatavissa sekä sähköisessä että painetussa muodossa. Opiskelijoiden pitäisi itse voida valita, käyttävätkö he paperista vai sähköistä kirjaa. On hyvä, jos opiskelijaryhmässä voi olla erilaisia materiaaliratkaisuja rinnakkain.

Tulevina vuosina meidän täytyy kuunnella herkällä korvalla, millaista tutkimustietoa saadaan sähköisten materiaalien vaikutuksesta tiedonkäsittelyyn ja aivojen kehitykseen. Olen iloinen siitä, että Helsingin kaupungin lukioita, oma työpaikkani mukaan lukien, on ollut mukana Mind the Gap -tutkimushankkeessa, jonka yhtenä tavoitteena on ollut kartoittaa digitalisaation vaikutuksia. Lisää tällaisia hankkeita tarvitaan.

Oppikirja voi auttaa ja innostaa opiskelijoita ja opettajaa

Se, luetaanko materiaalia koneelta vai kirjasta ei ole lainkaan niin suuri kysymys kuin se, pitäisikö opetuksessa korvata valmis materiaali itse tehdyllä. Joissakin tulevaisuuden visioissa tämä nähdään ihanteena. Niin yksittäisen opettajan kuin opiskelijankin toivotaan luovan omat materiaalinsa. Itse suhtaudun ajatukseen suurella varauksella. Jos oppikirja nähdään passivoivana, aktiivista tiedon prosessointia hidastavana tai estävänä työkaluna, ymmärrän halun kirjojen hautaamiseen. Minäkään en kaipaa sellaisia kirjoja. Itse olen kuitenkin aina nähnyt oppikirjan aktivoivana työvälineenä. Oppikirja voi auttaa ja innostaa niin opiskelijaa kuin opettajaakin. Oppikirja voi tukea tiedon prosessointia ja uuden tiedon luomista. Oppikirjan teksti ja tehtävät voivat tarjota loistavan pohjan oppimispäiväkirjoille, portfoliotyöskentelylle ja tutkivalle oppimiselle.

”Totuuden jälkeisenä aikana”, kuten viime kuukausien maailmaa on joissain yhteyksissä kutsuttu, on olennaista, että tietää, miten luotettavaa saatavilla oleva tieto on. Opiskelijaa ei pidä unohtaa yksin internetin verkostoihin valeuutisten armoille. Oppikirja – oli se sitten sähköinen tai painettu – voi tarjota tukevan, asiantuntevan ja luotettavan pohjan, jolta opiskelija voi ponnistaa tiedon valtateille ja uuden tiedon luomiseen. Kirja tarjoaa selkärangan ja taustatuen, eikä sen tarve ole katoamassa mihinkään.

Johanna Jämsä
Uskonnon ja psykologian lehtori, Ressun lukio
Tietokirjailija

Kirjoittaja sai tammikuussa 2017 Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän Oppikirjailijapalkinnon

Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Oppikirja – uhka vai mahdollisuus?

Nykytaidetta ja monilukutaitoa Pikku Huopalahdessa

Pikku Huopalahden ala-asteen koulun ja Helsingin yliopiston luokanopettajakoulutuksen kuvataideopetuksen yhteistyö tuotti jo toista kertaa koululle kokonaisen viikon ajaksi monia erilaisia kuvataiteen työpajoja, joiden tavoitteina oli tukea oppilaiden monilukutaitoa nykytaiteen kautta. Opiskelijat toimivat luokissa pienryhminä ja toteuttivat jokaiselle luokalle oman kuvataiteen kokonaisuuden. Monilukutaidon lisäksi monet muutkin uuden opetussuunnitelman tavoitteet tietoteknisistä taidoista, tutkivasta oppimisesta sekä monien tietämisen tapojen hyödyntämisestä toteutuivat oppilaiden tutkiessa ja ilmaistessa visuaalisen kulttuurin moninaisia ilmiöitä taiteen keinoin.

Oppilaat tutkivat, tulkitsivat ja tuottivat itse taidetta

Tutkimuksen kohteena olivat esimerkiksi mainokset ja kuvilla kertomisen ja vaikuttamisen keinot. Niitä työstettiin nykytaiteen ilmaisukeinojen kautta ja nykytaiteesta inspiroituen sekä samalla visuaalista lukutaitoa kehittäen. Oppilaat tutkivat ja tulkitsivat nykytaiteen teoksia ja tuottivat itse taidetta mm. installaatioina, veistoksina, ympäristötaiteena, sarjakuvina, mediataiteena ja performansseina. Lopuksi prosessia ja omia tuotoksia tarkasteltiin yhdessä keskustellen. Oppilaat nauttivat taiteen tekemisestä, pienryhmätyöskentelystä ja monien aikuisten huomiosta.


Taide on tapa tutkia ja ajatella

Yhteistyö yliopiston kanssa on ollut osa Pikku Huopalahden koulun sisäistä kuvataidepainotteisuutta ja se liittyy yliopiston tutkimus- ja oppikirjahankkeeseen. Siihen on kuulunut myös aiempi tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevä kuvataidekokonaisuus sekä opettajien kouluttautuminen kohti uuden opetussuunnitelman mukaista kuvataidekasvatusta. Tänä vuonna koulun ilmiökokonaisuudetkin on toteutettu taiteen kautta tutkimisen näkökulmasta. Taide nähdään tutkimisen tapana ja ajattelun muotona, jolloin se toimii luontevasti erilaisten ilmiökokonaisuuksien työstämisessä tuoden oman lisänsä ja näkökulmansa koulussa käsiteltäviin aiheisiin.

Voit lukea aiheesta lisää oppilaiden näkökulmasta koulun omasta blogista: http://pikkistapahtumat.blogspot.fi/

 

Leena Knif

luokanopettaja, kuvataideopettaja ja kuvataidekasvatuksen väitöstutkija ja opettajankouluttaja
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja, yliopistonlehtori Seija Kairavuori ja Pikku Huopalahden ala-asteen koulun rehtori Silva Lehtisalo ovat mukana Pikku Huopalahden ala-asteen koulun kuvataidepainotuksen kehittämishankkeessa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen, Yleinen | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Nykytaidetta ja monilukutaitoa Pikku Huopalahdessa