Arviointi oppimisen tukena ja oppiminen arvioinnin tukena

Torpparinmäen peruskoulun opettaja Maija Matikainen seuraa kuudesluokkalaisten ryhmäarviointikeskustelua.

Oppimisprosessin ja arvioinnin yhteiseloa voisi verrata syvään ystävyyteen; molemmat ovat läsnä koko ajan toistensa todellisuudessa ja ilman toista toinen on puolinainen. Tarkasteltaessa tätä yhteiseloa voidaan lisäksi kliseisesti todeta, että ennen asiat olivat huonommin.

Nykyinen yhteiselo on käsin kosketeltavaa. Kun oppimistehtävää arvioidaan diagnostisesti, se raamittaa prosessille suunnan ja tavoitteet. Kun arviointia käytetään formatiivisesti, se tarkastaa suuntaa, lisää tuulta purjeisiin ja summaa vielä lopuksi saavutetut tulokset. Arvioinnin läsnäolo on laadullisen otteensa vuoksi syväluotaava ja siten, myönnettäköön, haasteellinen toteuttaa. Onneksi kuitenkin tekijöitä on useita eikä kenenkään tarvitse edetä yksin. Oppilaan oman arvioinnin tukena ovat sekä opettaja että muut oppilaat.

Oppilailla on aikaa harjoitella arviointia

Kun palautetta annetaan koko oppimisprosessin ajan aivan sen alkumetreiltä viimeiseen ponnistukseen saakka, on lapsella arvioinnin harjoittelulle aikaa ja useita vaihtoehtoja. Toiston ja toiminnan omakohtaisuuden vuoksi oppijalle tarjoutuu mielekkäitä mahdollisuuksia kehittää tarkkaavaisuuttaan ja systemaattista havainnointiaan omien kykyjensä rajoissa.

Samalla kun oppilaiden arvioinnin taidot kehittyvät, opettajan arviointitaakka kevenee ja oppilaiden osallisuus syvenee. Näin arvioinnin painopiste siirtyy luontevasti oppijan suuntaan ja arvioinnin ohjaava rooli vahvistuu.

Asiantuntijaopettajat hyödyntävät teknologiaa

Ihmismuisti ei tästä monivaiheisesta ja -säikeisestä arvioinnin tehtävästä kunnialla selviä, joten kannattaa turvautua teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Niin me asiantuntijaopettajat olemme tehneet. Olemme taltioineet, dokumentoineet, analysoineet ja varastoineet kaikenkokoisia ja -näköisiä saavutuksia sovelluksiin ja erilaisiin pilvipalveluihin. Uskomme, että kun peilaamme taltiointeja yksilöllisesti ja yhteisöllisesti laadittuihin kriteereihin, rakennamme tapahtumista kokonaiskuvan, joka ei laajan perustansa vuoksi todennäköisesti johda harhaan.

Näkyväksi tuleva oppimisprosessi ja sen arviointi prosessin aikana avustavat oppijaa ymmärtämään summaavan arviointipalautteen ja helpottavat opettajaa työnsä suunnittelussa. Tässä ei olla mittaamassa toistollista tiedonsiirtoa, vaan henkilökohtaista tiedon rakentamista. Se jättää pysyvämpiä elämänmittaisia muistijälkiä ja valmistaa hyvän pohjan jatkotyöskentelylle.

Suurimmat arvioinnin muutokset lienevät siis edellä kuvattu yksilöllisesti toteutettu todistusaineiston kerääminen ja oppijan aktiivisempi rooli oman oppimisensa arvioimisessa. Näillä muutoksilla oppimisen omistajuus siirtyy vahvemmin oppijalle itselleen ja arviointi perustuu kerättyyn aineistoon – ei mielikuviin ja -kuvitelmiin.

Kirjoittajat: Portfolio-oppiminen, arviointi ja laaja-alainen osaaminen -tiimin asiantuntijaopettajat

Takarivissä vasemmalta oikealle: Auli Saarinen (Torpparinmäen peruskoulu), Petteri Roiha (Kannelmäen peruskoulu) ja Elli Saari (Kontulan ala-asteen koulu).
Eturivissä vasemmalta oikealle: Annukka Kosonen (Alppilan lukio), Suaad Onniselkä (Vesalan yläasteen koulu), Agneta Lundmark (Botby grundskola) ja Kati Nevatalo (Porolahden peruskoulu).
Kuva: Pertti Nisonen

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.