Ajatuksia osallisuudesta

Kaikki sai alkunsa vuonna 2004, kun silloinen esimieheni antoi minulle tehtävän: ”Huolehdi Ulla siitä, että Hesan Nuorten ääni -toiminta laajenee lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin.”  Tiedoksi niille, joille historia ei ole tuttu, Hesan Nuorten ääni -toiminta oli aikaa ennen Ruuti-vaikuttamisjärjestelmää.

Sanansaattajavuosina 2004–2006 kiersin kaikki kaupungin suomenkieliset lukiot ja ammatilliset oppilaitokset. Erityisesti mieleeni on jäänyt työpäivä, jolloin aamusta aloitin silloisen Heltechin Ilkantien toimipaikassa. Apulaisrehtori otti minut vastaan ja ohjasi koulun auditorioon. Salissa istuivat autoalan ammattilaiset siniset paksut flanellipaidat päällä. Näky oli hieman pelottava ja ajattelin, että mitenköhän tästä selviän. Jo alkumetreillä ymmärsin, että jotenkin pitäisi löytää yhteinen kieli ja turha minun on lähteä osallisuutta opettamaan keski-ikäisille miehille. Päädyin kertomaan perusasiat ja muutaman konkreettisen esimerkin, miten muissa toimipaikoissa oli toimittu.

Iltapäivällä jatkoin kierrostani Itäkeskuksen lukioon (nykyinen Helsingin kielilukio). Tunnelma oli täysin toinen. Opettajainhuone suorastaan hehkui akateemisuutta – kirjahyllyt, rokokoo-kalusteet ja opettajien paperipinot siisteissä pinoissa oikeilla paikolla.

osallisuus_vilppulantienporukka_1_lev600Opin kierrokseni aikana sen, että jokainen työyhteisö toteuttaa osallisuutta omalla tavallaan. Kokonaisuutena voin todeta, että lukiot ja nykyinen Stadin ammattiopisto ovat tehneet kymmenessä vuodessa valtavan harppauksen opiskelijoiden osallisuuden edistämisessä. Oletan, että syy on hyvin yksinkertainen. Oppilaitoksia ei ole ilman opiskelijoita.

Ihmiset edellä

Helsingin kaupungin johtamisjärjestelmän uudistuksen myötä osallisuus on nousemassa yhä merkittävämpään rooliin. Kaupungintalolla järjestettiin syyskuun alussa osallisuusjärjestelmän yhteiskehittämispäivät, jonne osallistui 80 eri-ikäistä kuntalaista.  Pohdinnan tuloksena työryhmät esittelivät kahdeksan erilaista osallisuusmallia. Keskeistä ehdotetuissa malleissa oli Helsingin kaupungin alueilla (miten se milloinkin määritellään) toimivat osallisuuskoordinaattorit, joiden tehtävänä olisi yhdistää asukkaat, virkamiehet ja päättäjät. Osallisuudella pitää olla kasvot, digitaalisuus on ainoastaan väline.

osallisuus-vilppulantienryhmaytys_kadet_lev450Jatkossa jokaisen kaupungin virkamiehen tulee huomioida entistä tehokkaammin osallisuus-näkökulma asioiden valmisteluvaiheessa. Tämä edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja ja ennakointia – osallisuus ei ole aina helppoa ja se vie aikaa. Helpompi ja nopeampi on toki valmistella asia pienellä porukalla ja sitten lopuksi pyytää muutamalta kommentti. Tässä helpossa ja nopeassa mallissa tosin on vaarana, että asiakas unohtuu ja valmistelulla ei päästä tavoiteltavaan lopputulokseen.

Osallisuus on taitolaji

Osallisuudessa on mielestäni kyse yhteisestä ajattelusta ja kompromissien löytämisestä. Osallistujien vankka tietopohja ei välttämättä takaa parasta lopputulosta. Kyse on pikemminkin taidosta kuunnella, analysoida kuulemaansa, muokata suunnitelmia ja ottaa riskejä.

Kokemukseni mukaan osallisuutta ei kannata opettaa, se ei ole oppiaine, mutta sitä voi oppia yhdessä muiden kanssa. Jokainen uusi työtehtävä antaa mahdollisuuden osallisuuden harjoitteluun. Osallisuudessa ei pääse täydellisyyteen, mutta siinä voi kehittyä.

Ennen kaikkea osallisuus on taitolaji, ei kilpailu. Tästä syystä osallisuustyöhön ei kannata lähteä voitto mielessä. Silloin on lähtökohtaisesti väärällä areenalla.

ullan-kuva_lev300

 

Ulla Juhanko
koulutussuunnittelija
Nuoriso- ja aikuiskoulutuslinja

Kuvat Stadin ammattiopiston opiskelijoiden ryhmäytyspäivästä Vilppulantien toimipisteessä 28.8.2015.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.